Vuoden Sähköauto 2020

Vuoden sähköauto 2020 on Volkswagen ID.3. Valinnan tekivät yhteistyössä Sähköinsinöörit - SIL ja Tuulilasi-lehti jo kolmannen kerran.

Täyssähköautojen valinnanvara paranee vuosi vuodelta. Vuonna 2020 tehtiinkin poikkeuksellisesti Vuoden sähköauto -valinnan esikarsinta ilman koeajoja: siinä missä vuosina 2018 ja 2019 oli vaivatonta koeajaa kaikki sähköautot samana päivänä, vuonna 2020 uusia täyssähköautomalleja tuli markkinoille sellainen määrä, että esikarsinta suoritettiin paperilla olevien ominaisuuksien perusteella. Koeajofinaaliin valittiin kolme autoa: Volkswagen ID.3, Honda e ja Peugeot e-2008.

Vuoden sähköauto -titteli meni lanseerausvuotenaan (2018) Hyundai Kona Electricille. Viime vuonna Vuoden sähköautoksi valittiin Nissan Leaf e+, pääperusteluna erinomainen ajotuntuma ja pitkä toimintamatka hintaan suhteutettuna.

Tänä vuonna ykköseksi kiri Volkswagen ID.3, hintaansa nähden erinomaisine ominaisuuksineen. Pitkä toimintamatka ja runsas varustelu yhdistettynä sekä kaupunki- että moottoritienopeuksissa jämäkänmukavaan ajotuntumaan veivät sähkö-Volkkarin ykkössijalle.

Tasaisen laadukas paketti

Volkswagenilla on takanaan vajaa vuosikymmen täyssähköautokokemusta: Frankfurtin autonäyttelyssä syksyllä 2013 esitellyt ja reilua vuotta myöhemmin myyntiin tulleet e-Golf ja e-Up tarjosivat perinteistä volkkarin ajotuntumaa sähköisellä voimalinjalla. E-Up sopi pienen toimintamatkansa ansiosta lähinnä kaupunkiautoksi, ja e-Golfkin vaati Helsinki-Turku-matkalla varovaista kaasujalkaa ja vajaan puolen tunnin pikalataustauon Salon ABC:llä – kuten kaikki muutkin vuosikymmenen alun sähköautot vuonna 2012 tuotantoon tullutta Tesla Model S:ää lukuunottamatta. Akuista puuttui lämmitysjärjestelmä, ja käyttöohjekirjassa seisoi suoraan, ettei Volkkari suostu käynnistymään, jos akku on jäähtynyt -28 asteeseen tai kylmemmäksi.

E-Golfia on paranneltu vuosien saatossa muun muassa isommalla akulla ja ilmalämpöpumpulla, mutta ID.3 on niihinkin verrattuna aivan toista maata. Toimintamatka WLTP-standardin mukaan mitattuna on 425 kilometriä, eli autolla ajaa kesäsäässä nelisensataa kilometriä. Moottoritiellä ja talvella sitten vähemmän. Helsingistä pääsee Turkuun tai Tampereelle ilman välilatausta säällä kuin säällä, kesäkelillä voi päästä jopa takaisin ilman laturin etsimistä, jos ajaa hieman alle nopeusrajoituksen.

ID.3:ssa on riittävästi tehoa normaaleihin ohituksiin ja ajotuntuma on tasaisen mukava niin kaupungissa kuin moottoritielläkin. Myös äänieristyksen taso yllättää positiivisesti. Hintaansa (38 886 €) nähden auto tarjoaa vastinetta rahalle ja edullisia ja puhtaita kilometrejä.

ID.3:n tavaratila on tosin turhan pieni tämän hinta- ja kokoluokan autolle, ja mallistosta jääkin kaipaamaan farmariversiota. Volkswagenin täyssähköfarmarista on tihkunut tietoa julkisuuteen vuodesta 2019 lähtien, ja marraskuussa Volkswagenin johtaja Ralf Brandstätter kertoi LinkedInissä sellaisen tulevan tuotantoon vuonna 2023. Toimintamatkaksi luvataan 700 kilometriä.

Tavallinen Pösö sähköllä

Hieman jälkijunassa täyssähköautomarkkinoille iskenyt Peugeot debytoi vuonna 2020 kahdella mallilla: pikkukaupunkiauto e-208:lla ja kompaktilla-SUV:ksi laskettavalla e-2008:lla.

Koeajossa e-2008 ei juuri herätä tunteita suuntaan eikä toiseen. Sisustuksesta jää hieman muovinen maku suuhun, jos retrohenkisiä keskikonsolin ohjauspainikkeita ei lasketa. Ajotuntuma on hieman levoton.

Hieman yllättävänä ratkaisuna autossa on oman navigaattorin puuttuminen: ajatuksena on yhdistää puhelin auton näyttöön ja käyttää puhelimen navigaattoria. Jonkun tutun ominaisuuden pois vieminen aiheuttaa ensimmäisenä negatiivisen reaktion, mutta toisaalta: autojen omat navigaattorit ovat aina kammottavia käyttää. Siedettävin ratkaisu on Teslassa eikä sekään ole lähelläkään täydellisyyttä. Puhelimen navigoinnin kartat ovat aina ajan tasalla ja kuski voi valita, käyttääkö Applen karttoja, Google Mapsia vai kenties poliisin ylinopeusratsioistakin varoittavaa Wazea. Auto tukee sekä Applen CarPlayta että Android Autoa. Kun asiaa ajattelee järjellä, oikeastaan kaikki auton viihde- ja mukavuuskilkuttimet voisi suoratoistaa puhelimesta. Puhelin uusitaan muutaman vuoden välein, auton järjestelmien soisi toimivan 20 vuotta.

Auton ohjauspyörä peittää mittariston, ellei ratti ole aivan alimmassa asennossa. Tämä vaatii hieman erilaisen ajoasennon, josta pitäminen on makuasia ja selviää vain koeajolla.

Honda e – näppärä, mutta kallis

Honda e oli joukon piristävin poikkeus: auto oli todella näppärä kaupunkiajossa ja tunnetasolla jotenkin sympaattinen. Maantie- ja moottoritienopeuksissa auto tuntui huteralta, mutta kyseessä onkin kaupunkiauto: auton akun käytettävissä oleva kapasiteetti on ainoastaan 28,5 kilowattituntia.

35 623 euron hinnalla saa jo tilavan polttomoottoriauton tai isomman sähköauton pidemmällä toimintamatkalla. Honda e sopii lähinnä kaupungissa liikkuvalle jolla on reippaasti ylimääräistä rahaa ja joka ei halua tuskailla isokokoisen Teslan pysäköintihaasteiden kanssa. Honda e sopii pieneenkin koloon kantakaupungissa. Paljon Kehä-III:n ulkopuolelle ei Hondan kanssa uskaltaudukaan, ellei halua retrofiilistellä 2010-luvun alun sähköautoilukemuksia: auton WLTP-toimintamatka on 222 kilometriä, joka on 2020-luvulla vähän. Tämä ei olisi ongelma, jos auton hinta alkaisi kakkosella. Jos auton hinta alkaa kolmosella ja akun käytettävissä oleva kapasiteetti kakkosella, tuo asetelma mieleen 2010 luvun alkupuoliskon. Samaa ei voi sanoa auton muista ominaisuuksista: koko kojelaudan mittainen näyttörivistö on kiva yksityiskohta. Takaveto yhdistettynä aivan etupäähän ja takapäähän sijoitettuihin pyöriin tekee Honda e:stä tavattoman ketterän ajaa. Mielenkiintoinen ja urbaanille tietotyöläiselle sopiva ratkaisu on myös 230 voltin pistorasia, josta saa virtaa vaikkapa kannettavalle tietokoneelle.

Artikkelin on kirjoittanut Vesa Linja-aho. Voit lukea jutun kokonaisuudessaan Sähkö & Tele -lehdestä nro 8/2020, joka ilmestyy 14.12.